Ter-ve! En halua mennä ulos kun aurinkokaan ei paista. Pitäisi mennä yliopistolle hakemaan leima tärkeään paperiin. Ärsyttää jo valmiiksi se, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä yksinkertainen leimanhakutoimitus vaatii ainakin kaksi vierailua yliopistolle. Eikä siinä muuten mitään, mutta kun se laitos sijaitsee siellä helvetin kuusessa. Viimeksi kun yritin hakea (okei, useita kuukausia myöhässä, mutta kuitenkin) syksyllä käymäni katalaaninkurssin certificadon, koko paperia ei ollut olemassakaan. Ne lupasivat tehdä minulle uuden, joten myös se pitää noutaa. Yliopistolle meneminen on kohtuullista arpapeliä, sillä kaikkien mahdollisten opiskelijalle oleellisten instanssien (Suport logistic, Gestió Academica, Oficina d'Intercanvi jne) aukioloajat ovat suunnilleen Graalin maljan veroinen mysteeri. (tiesittekös muuten, että natsijohtajat olivat vakuuttuneita siitä, että kyseinen kippo sijaitsi Montserratin luostarivuorella täällä Katalaanimaassa. En minäkään enne kuin vasta viime viikolla). Kohta täytynee lähteä arpomaan.

Tämän lisäksi säälin kämppistä, joka on ollut yön töissä ja yrittää nyt saada nukuttua. Naapuri ei tätä tiedä, vaan innokkaasti poraa seinää.

Näillä näkymin vietän viimeisen Espanjan yöni Pamplonan San Ferminissä kahden meksikolaisen kanssa. Jotenkin koko vuoden kruunaava, jopa kiteyttävä tapahtuma saattaa olla se. Kaupunki täynnä juopuneita turisteja. Ja sitten päästetään härät irti. Mahtavaa!