Vielä pieni kommentti euroviisuista. Itse voittajasta minulla ei vieläkään ole oikein mitään mielikuvaa, ei siis siitä sen enempää. Sen sijaan katselin viisulähetyksen jälkeen tve1:ltä jotain viisuspesiaalia, johon paikallisen tavan mukaan oli studioon raahattu satunnaiset noin kahdeksan henkilöä, jotka keskustelun sijasta päätyivät kaikki huutamaan yhteen ääneen. Yhden jännän kulttuuri- tai mahdollisesti itsetuntoerovaisuuden sieltä mekastuksen joukosta ainakin huomasin. Kun Suomi ei pärjää viisuissa, on tapana ollut surkutella väärää artistivalintaa, huonoa kappaletta, kökköä showta tms (jotka kyllä useimmissa tapauksissa ovat ihan paikkaansa pitäviä). Espanjan edustajanahan tänä vuonna oli se valkoisiin pukeututunut poikabändi, joka lauloi jotain iloveyoumivida-tyyppistä ja sijoittui ehkä sijalle 20. Kaikki paikallisen ylen keskusteluun osallistuneet henkilöt olivat vilpittömästi sitä mieltä, että maan edustajan olisi kuulunut voittaa tai vähintään sijoittua top-kymppiin. Oman edustajan haukkumisen sijaan ohjelmassa päädyttiin haukkumaan äänestyssysteemi, toisiaan ristiin äänestävät Balkanin ja entisen itä-blokin maat (Espanjalla kun on vaan kaksi rajanaapuria), niiden artistit, kappaleet ja suunnilleen olemassaolokin. Jännittävää. Sitten en enää jaksanut katsoa, menin lukemaan kirjaa. Joku raja viihteelläkin.

Lähitulevaisuudessa on luvassa ahkeraa opiskelua, sillä reilun viikon sisällä on palautettava kaksi melko laajaa ryhmätyötä. Tämä saattaa tarkoittaa kahta, keskenään ristiriitaista asiaa. Toisin sanoen blogi ei joko päivity juuri lainkaan, tai sitten se päivittyy holtittoman usein (vrt. tenttiinluvun ja siivousinnon välinen korrelaatio). Toinen ryhmätyö pitäisi tehdä eu-usa-lähi-itä -suhteista ja kirjoittaa siihen ns. policy recommendation. Parikymmentä sivua. Toki espanjaksi koko hoito. Toinen koskee sitten Peace Parkeja, vaikka en jaksakaan tähän nyt selittää mitä ne ovat.

Ei jotenkin yhtään irtoo tää juttu nyt. Näh. Menen.