Uskaltauduin eilen ensi kertaa lainasille lähikirjastoomme (joka kantaa pompöösihköä nimeä Biblioteca Miquel Llongueras - Les Corts), ja kokemus olikin enimmälti varsin mieluinen. Siksi aion nyt jakaa sen kanssanne. Eniten vaikutuin musiikkiosastosta. En niinkään sen koosta, sillä se oli varsin pieni, ellei jopa pikkuruinen esim. verrattuna vaikka edes Kallion kirjaston musiikkiosastoon, vaan sen tarjonnasta. Huono musiikki lähestulkoon loisti poissaolollaan! Vaikka levyjä oli vähän, tämä vähän sisälsi jos jonkinlaisia levytetyn populaarimusiikin ylevimpiä saavutteita (klassisesta en tiedäkään sitten mitiä), kuten kattavan valikoiman Iggy Popin (Stoogeseilla ja ilman) tuotantoa. Ilahduin. Espanjalaista musiikkia oli tietenkin paljon, joskaan en tunne aluetta kylliksi sanoakseni mitään tarjonnan laadusta. Siksipä otinkin lainaan neljä levyä. Neljä siksi, että tämä on maksimimäärä, mikä yhdellä lainaajahenkilöllä saa levyjä olla hallussaan kerralla, ja laina-aikakin on vain viikon pituinen. Tämä minua hieman harmitti, joskin on tietysti aineiston saatavuuden kannalta parempi, että kierto on nopea. Minun kirjastovelkaantumiseni kannalta puolestaan huonompi.

Tottahan toki mietin eilen myös, että ehkäpä hyvien levyjen saatavuus oli siksi mainio, että paikallisilla on niin huono musiikkimaku, että ne ovat ottaneet lainaan kaikki kauheimmat tuotelmat. Minun kannaltani asia on yhdentekevä, ellei niiden maku radikaalisti kohene äkkiä. Tai minun huonene, mikä on täysin mahdollista, asunhan saksalaisten kanssa.

Kirjaosastosta minulla ei ole aivan yhtä hyvää sanottavaa. Se oli surullisen pieni. Rajallinen on toki myös niiden kirjojen määrä, joita saatan toistaiseksi espanjaksi lukea, eli haitta ei ole vielä jommoinenkaan. Kuitenkin, jostain paikallisen kirjastomielen oikusta ilmeisesti, erikieliset kirjat ovat keskenään hyllyssä sikinsokin, ei vaikkapa siten, että katalaanin-, espanjan-, englannin- jne. -kielisille kirjoille olisi oma hylly, tai edes rivi. Samoin yhtenä melskana ovat rakkausromaanit, dekkarit ja ns. oikeat kirjat.  Myöskään aakkostamisen mitä hyödyllisin taito ei ole täällä vielä puhjennut kukkaansa, vaan kyseinen toimi on hoidettu "sinnepäin". Är.

Eikä tässä vielä, tietenkään, kaikki. Koska ulkomainen kustannusmaailma ei ole säätänyt lukijan niskaa säästävää käytäntöä, että kaikkien kirjojen selkämykseksessä olisi kirjan nimi (ja kirjoittajan myös, usein on) samoin päin, siten että innokkaan (innostus hiipuu) kirjasto- tai kirjakauppa-asiakkaan tarvitsee kääntää päätään joko oikealle TAI vasemmalle, saa henkilö sitten heiluttaa päätään puolelta toiselle kiihtyvällä tahdilla tutkiessaan lainaston valikoimaa. Ja sitten koskee niskaan ja mieli on musta.