Piti kirjoittaa uutiskatsaus, mutta sitten nettihesari heittäytyi taas yhteistyökyvyttömäksi eikä La Vanguardiassakaan ollut mitään mielenkiintoista (ja El Periodicon nettisivut toimivat vielä huonommin kuin Hesarin). Paitsi että Castron Fidel myöntää, että olikin oikeasti kuolemaisillaan, mut ei sit kuollutkaan (vaikka CIA:kin uskoi niin). Ei voi mitään, mutta jotenkin symppaan kyllä setä Castroa, vaikka ilmeisesti diktaattorien diggailu onkin hieman epäkorrektia. Toisaalta tämä kohdistuu kyllä aika yksipuolisesti Fideliin. Sillä oli kuitenkin komeimmat iskulauseet (¡Patria o muerte! ¡Hasta la Victoria Siempre! jne), hienoin parta ja kaverina Che (paitsi nyt on Chavez, mutta siihen en tällä kertaa puutu). Esimerkiksi mikäs se Pohjois-Korean tyypin nimi taas olikaan, olikos tää nuorempi nyt Kim Il-Jong? No kuitenkin se esimerkiksi vaikuttaa suhteellisen epämiellyttävältä kaverilta.

Yritän kovasti muistella muita eläviä dikdaaddoreita. Afrikassa niitä nyt on vaikka muille jakaa, mutta kun ei niiden nimiä muista. Koko lähi-Itä on kanssa täynnä jotain puolidiktaattoreita. Tästä tulikin mieleen, että olen lukenut tämänpäiväiseen Europa y el Mediterráneo -tenttiin aivan ennätyksellisen vähän. Tosi paljon on opiskelumotivaatiota kun ulkona paistaa aurinko ja on ainakin sata astetta lämmin. Aion nyt kuitenkin mennä ulos lukemaan muistiinpanot läpi. Minulla on kyllä sellainen epämääräinen kutina, etten ehkä ollut läsnä jollain tunneilla joilla käsiteltiin jotain tärkeää. Onneksi veikkaamallakin voi voittaa. Ehkä.