En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ulkona sataa, siis todenteolla sataa jo toista vuorokautta. El Periódicon mukaan Protección civil varoittaa Kataloniaa lähituntien voimakkaista sateista, luvassa voi olla mm. tulvia. Tämä äkillinen myräkkä tietysti aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Itkettää tietty, koska nyt en pääse rullaluistelemaan, hengailemaan puistoon tai rannalle lukemaan. Toisaalta vahingonilo on kuitenkin paras ilo, ja naurattaa toki kaikki ne parat, jotka ovat päättäneet tulla tänne viettämään pääsiäislomaa (tai oikeastaan minnekään, sillä tällä hetkellä näyttää satavan ympäri Espanjaa). Itse voin oleilla rauhassa kotona, juoda kahvia ja lukea netistä uutisia, syödä pipaseja (pipoja? öö, kurpitsansiemeniä nämä taitavat olla) ja kuunnella Noitalinna Huraa!ta. (kannattaa kuunnella Noitalinna Huraa!ta, se on aika hyvä)

Olin viimeyön unessa jossain festareilla. Odotin paikalle saapuvaksi kahta puolalaistyttöä, (jotka tänään tulevat ihan oikeasti tänne, ja jotka eivät oikeastaan ole minun kavereitani edes) joiden vene oli matkalla haaksirikkoutunut (oo, symboliikkaa!). Sitten hengailin yhden lappeenrantalaisen tytön kanssa, johon en oikeasti ole pariin vuoteen pitänyt juuri yhteyttä. Minulla ei kai ollut lippua, ja siellä festareilla olisi soittanut Tool. Harmitti. Maa oli mutainen, join kaljaa ja muistelin menneitä ystävälleni T:lle. Sitten heräsin ja olikin jo päivä.

Sananen vielä Noitalinna Huraa!sta. Kuuntelin tätä levyä koko lailla runsaasti syksyllä 2002 Lappeenrannassa, jolloin sain siis levyn omistukseeni. Vaikka olen tämänkin jälkeen kuunnellut levyä aina silloin tällöin, muistuttaa levy minua jokaisella kuuntelukerralla kyseisestä syksystä (niin muistuttaa myös Trickyn Blowback, sen sijaan kyseistä syksyä seuraava kevät tulee mieleeni aina System of a Downin Toxicity -levyn kuuntelusta). Ilmiö on kai aika yleinen. On se silti vähän kummallista. Se oli kyllä ihan kiva syksy.

Näin viime yönä toistakin unta, siinä olin jostain mystisestä syystä matkustanut Barcelonasta Berliiniin, joka tosin näytti enimmäkseen Hakalilta (tiedättehän, se omakotitaloalue Lauritsalan kyljessä, minulla on siellä sukulaisia). Puhuin koko ajan vahingossa espanjaa, vaikka olisi pitänyt puhua saksaa. Menin katsomaan jotain kirkkoa tai muuta nähtävyyttä, siellä oli humalaisia ruotsalaisia.

Muuten voisin ihan mieluustikin matkustaa Berliiniin, se on muistaakseni aika kelpo ja muutenkin oivallinen kaupunki. Saksan kieli aiheuttaa kyllä stressin, vaikka minun kaiken järjen mukaan pitäisi osata sitä. Täytyy ehkä vetäytyä jollekin kertauskurssille, kai se siinä ranskan ohessa menee.

Kohat ehkä olen pakotettu laittamaan jalkaan farkut ja kengät ja menemään uhmaamaan säätä ulos. (koska en ole keksinyt miten voisin uhmata säätä sisältä käsin)