Kaikki kansat tyynni, siis kanssaeurooppalaisemme ainakin, pitävät itsejään kovinkin juoppona sakkina, olen havainnut. Italialaiset uskovat niin, ranskalaiset samoin, luulevatpa espanjalaisetkin tätä itsestään, pohjoisempien kansallisuuksien edustajista puhumattakaan. Ja kyllä tässä tietysti totuuden jyvä piilee tässäkin suovassa, kyllä se näyttää kaikille tasapuolisesti tuo alkoholi maittavan. Mutta, ja yksi mutta tässä on, ja se on ns. liikaa juominen. Minusta vaikuttaa siltä, että liikaa toisaalla on kohtuullisesti yhtäällä. Siis, nyt en kyllä taida tehdä itseäni selväksi.

Uudempi yritys. Eli, kun italiaano sanoo, että on juonut "ihan liikaa", ei suomalainen usko silmiään. Liikaa?, se miettii (se suomalainen, tuntematon). Tuohan puhuu ja kävelee vielä, miten se nyt on liikaa juonut. Paljon, ehkä, tai tavallista enemmän, no kenties. Mutta liikaa? Liikaa on juotu sitten kun ei silmät liiku, jalat ei kanna ja tili on tyhjä. Että näin meillä.

Ei tässä nyt ollut taas paljon tolkkua. Sen siitä saa, kun päivät pitkät joutuu juhlimaan ties keitten kanssa, rairai.

Muuten menee oikeinkin hyvin, yllätin itseni pärjäämällä espanjan suullisessa kokeessa. Kohta menen kirjoittamaan katalaanin kotiainetta, vaikka mieluiten nukkuisin päiväunea.