Tämä päivä ja sen myötä ilmeisesti liiallinen internetnavigointi (navegar kuulostaa minusta jokseenkin paljon vähemmän hapuilevalta kuin surffailu) on aiheittanut ajallis-paikallisen hahmotushäiriön minuun. Innostuin ernon saapumisesta ja entistä helpommasta pääsystäni maailman turhan tiedon virtoihin niin, että olen nyhjöttänyt monta tuntia sohvani epäergonomisessa kuopassa, tutkaillut toisten blogeja ja maailmanmenoa. Tästä, ja ehkä ruotsalaisen lehden nettiversion luennasta ja paljosta suomen puhunnasta, tuli jotenkin suomalaistunne. Lattialla lojuu vanha Nyt-liite ja solidaarisuuskalenteri, puhelin ilmoittaa akun uhkaavasta tyhjenemisestä vilkuttamalla sinistä astraalivaloa. Henkilö menee hämmennyksiin. Mikä maa? Millä kielellä? Missä olen? Sataako ulkona lunta? Onko päivä vai yö? Saanko mennä katsomaan telkkarista espanjaa todellisuusotteen saavuttamiseksi vaikka kämppikset nukkuvat? Pitääkö huomisen syntaksinluennolle tehdä kotiläksyjä? Miksi ei tunnu ulko- eikä kotimaalta?

Olisiko sittenkin pitänyt nähdä joitain oikeita ihmisiä?