Tiedättehän, että meillä ihmisillä on tapana jättää hieman ns. hajurakoa kanssaihmisiimme esim. antautuessamme keskusteluun tällaisten kanssa. Tämä inhimillisvälimatka tuppaa vaihtelemaan kulttuureittain,  siten että minä ja muut kanssasuomalaiset (kuten esim. te) käsittääkseni pidämme parempana hieman pitempää eteisyyttä lähimpään lajitoveriin kuin joidenkin toisten paikkojen muuten kanssamme melko samanlaiset asukit. No, kun jähkö suomalainen kuten minä mieluusti kävisi siis jotain arkisaiheista keskustelua pitäen ainakin metrin etäisyyden melko tuntemattomaan keskustelukumppaniin, tämä erimaalaiskumppani saattaa tästä tietämättömänä tupata liki, ja täten aiheuttaa suomalaiselle ihan tolkun tukalan olon. Näin otti ja kävi minulle tässä männä viikonloppuna. Siinä minä sitten yritin ylläpitää kohteliaasti jutustelua siitä, että pitäisikö meidän kenties odottaa seurueestamme harhautuneita italialaistahoja vai kenties soittaa näille vai mahdollisesti tehdä jotain muuta asiaa x, vaikka mieli teki huutaa, että suksi kauemmas siitä naamaan hengittämästä, saakelin mehikaano, ja ajatus meni tukkoon silkasta olemisen tilapäisestä hankaloitumisesta.

Kyllä minusta tällaiset erot  pitäisi opettaa kaikille peruskoulussa tai vastaavassa, tai muuten säätää joku yleismaailmallisohjeistus hajoraosta, jotta vältettäisiin pohjoisen asukkaiden olon tukaloitumien muuten ihan mukavissa sosiaalisissa tilanteissa. Ja se meksikolainenkin on ihan mukava heppu, noin niinku muuten.