Tänään on lauantai. On tammikuun kolmastoista päivä. Tästä huolimatta ulkona on lämmin, jopa niin lämmin, että eräät tuttavat suunnittelivat piknikkiä rannalla, saattoivat jopa toteuttaa sen. Kävin äsken kaupassa. Aurinko paistoi, huppari oli liikaa ja korvissa soi Manu Chao. Ulkona tuoksui Espanjalle ja melkein kesälle. Päähän kehkeytyi kummallisen surreaali ja kuitenkin aika hyvä olo. Sellainen olo kun oli lukioaikoina ("ne vanhat hyvät") huhtikuussa kun aurinko jo lämmitti, käytiin ostamassa makkista ja mentiin laiturille istumaan ja jäät suli melkein siinä katsellessa. Sitten aurinko laski ja makkiskin väheni, käytiin kaupasta kaljaa ja mentiin jatkamaan kuistillemme, laitettiin vaan vähän lisää päälle. Niinpä äsken tekikin mieli ottaa viinipullo kangaskassiin ja mennä jonnekin ihmettelemään. Ei juuri huvittanut palata sisään tekemään practicaa Libanonin tilanteestä. Tai no 'tekemään' on kyllä vähän väärä ilmaus. En nimittäin ole tehnyt muuta kuin siirrellyt papereita, selaillut niitä, yrittänyt oppia ranskankielen, kirjoittanut kaksi lausetta ja surffaillut tarpeettomasti. Kohta viisi tuntia. Tiistaina koittaa kuolema, ehkä.

Nyt valmistan ruokaa.Munakoisohämmennystä. Siihen tulee: munakoiso (1 kpl), tomaattikastiketta tai murskaa (1 tlk), valkosipulia (kynsi tai pari, miten nyt jaksaa pilkkoa), ehkä sipulia, mausteita jos kastikkeessa ei jo ole (suolaa, pippurta, ehkä jotein vihreitä oreganoja sun muita, balsamiviinietikkaa, tai punaviiniä), vuohenjuustoa (köntillinen) ja ehkä kuorrutusjuustoa, jos on. Kaikki pannaan uunivuokaan ja vuoka uuniin. Tarpeeksi paljon pitää olla uunissa hönkää, muttei liikaa. Pidetään uunissa sopivantuntuinen aika. Sitten saa syödä. Siinä teille resepti.

Syönnin jälkeen laitan koneen kiinni, tai ainakin siirrän sen ja itseni toiseen huoneeseen ja pois internetin ulottuvilta. Luen vihdoin nuo practica-materiaalit ja teen muistiinpanoja ja aloitan ensimmäistä esseetä. Tämä nyt ei kiinnosta ketään, enkä luultavasti saa paljoakaan aikaan, ja huomenna on sitten kiire ja krapula ja oi voi. Menen nyt sen ruuan pariin, puuhaamaan. Puuhamaa on paras paikka.