Meillä on nyt viikon ns. lukuloma. Itse henkilökohtaisesti minulla on aina ollut suuria vaikeuksia käsittää lukuloman konseptia. Ain että on niinku lomaa, jotta voi opiskella? Minusta, jos on lomaa, on lomaa. Sitä paitsi, jos minun ei lähtökohtaisesti ole pakko olla missään mihinkään aikaan x tai z, tai palauttaa esseetä päivänä y tai ylipäänsä nousta sängystä ennen iltapäivää, mahdollisuudet siihen, että saisin jotain, esim. opiskelua, aikaan, ovat olemattomat. Nyt olen lisäksi vielä hieman kipeä (joku nuha taas, kurkkuun koskee, yskittää, huippaa ja väsyttää jne), mikä ei varsinaisesti motivoi tietokoneen ääreen. Tai no, olen ollut koneen ääressä koko tähänastisen päivän melkein, tosin tehden kaikkea muuta kuin lukien syntaksin kurssiaineistoa. Koko kurssin tehtävät ynnä muu tenttimateriaali on, mitä fiksuimmin, sijoitettu campus virtualiin eli toisin sanoen nettiin. Näppärää, ehkä. Lähinnä ärsyttävää, koska 1) netti katoaa n. 27 kertaa päivässä 2) netistä löytyy paljon kaikkea mielenkiintoisempaa kuin espanjan lauseenjäsennys ja koska 3) tietokoneen näytöltä on inhottava lukea tenttiin tai muutenkaan mitään pitkiä tekstejä.

Tarkemmin ajatellen myös edellinen lukulomani, siis se ylioppilaskirjoituksia edeltävä, meni enemmän kuin vähemmän plörinäksi. Enimmäkseen hengailin ja juhlin. En tainnut käydä kertaakaan kirjastossa, ja sen kahden viikon aikana sain luettua historian muistiinpanot kolmen vuoden ajalta. Kaiken muun kirjoituksiin lukemisen hoidin nerokkaasti ko. aineen kirjoittamista edeltävänä iltana. Tämä kostautui saksan ja matematiikan c:nä, (enkä vieläkään tiedä, mitä on derivointi), muutenhan koko homma meni ihan hyvin. Ja mihinkäs sitä ihminen tavoistaan pääsisi. Lukuloman kunniaksi kuuntelen kuitenkin levyä, joka oli tuona loskaisena keväänä 2002 (??) tehosoitossa: Toolin Ænimaa. En nyt varmaan motivoidu ihan kympillä. Sen sijaan menen tänään elokuviin katsomaan Babelin! Jee, tämä onkin ollut suunnitteilla pienen tovin jo.