Palasin juhlimasta. Jännää. Kaikkialla oli satamiljuunaa ihmiseä. Näin kaikenlaista, ja juhlin, ja oli kivaa. Ja ajoin metrolla, ja kävelin, ja tanssin. Ja huomenna kaikki uudestaan. Ei riitä käsityskyky aina, tai useinkaan ei, täällä.

En oikeastaan tahtonut sanoa mitään, paitsi olemassaoloni ilmaista. Niinkuin se näin  jotenkin reaalisemmalta tuntuisi. Niinkuin ei tunnukaan. Paljonpa se minua ei haittaa.

Jau. Ja nyt nukkua ja unea.