Jossain vaiheessa viime syksynä, ehkä, blogeissa kierteli ns. meemi, jossa henkilöt listasivat viisi kummallista tapaansa. En aio nyt laittaa sellaista tähän, koska en ylipäänsäkään aio laittaa sellaisia tänne. Ne eivät ole ehkä kenestäkään kovin kiinnostavia. Sen sijaan aion paljastaa teille yhden kummallisen tapani, joka tosin saattaisi liittyä hyvinkin noihin meemeihin. Minä nimittäin pidän kyselyistä, varsinkin kyselyiden täyttämisestä. Erityisesti pidän paperisista, ja nykyään myös sähköisistä kyselyistä.

Puhelinkyselyistä en niinkään pidä, sillä en pidä puhelimessa puhumisesta. Puhelinkyselyt ovat sitä paitsi yleensä jotain kulutuskyselyjä, jollaisista lähtökohtaisesti pidän vähiten. Kerran vietin kaupassa uuvuttavat kymmenen minuuttia kertoillen mitä kosmetiikkamerkkejä tunnen ja olenko käyttänyt niitä (yleensä en ollut). Toisen kerran, tämä tapahtui vuosia sitten, kotipuhelimme soi. Nainen toisessa päässä kysyi ikääni (olin 16 tai 17). Nainen ilahtui vastauksestani (ai kun hyvä juttu!) ja esitti jatkokysymyksen: kuinka usein kävin hampurilaisravintoloissa. Vastasin (totuudenmukaisesti tuohon aikaan) etten koskaan. Haastattelijan pettymyksen pystyi kuulemaan ja tämä totesi jokseenkin että 'ai, no ei susta sitten ookaan hyötyä', toivotti hyvää päivänjatkoa ja sulki puhelimen. Se oli aika hupaisaa. Mietin kyllä jälkeenpäin, olisiko pitänyt puhua tädille palturia.

Mutta. Paperikyselyt, oijoi. Suurta hupia tuotti lukiossa ja yläasteella täytellä niitä Stakesin paksuja terveyskyselyjä, joissa haluttiin tietää mitä henkilökohtaisimpia asioita sukupuolielämästä, huumeidenkäytöstä (se kohta oli erityisen hupaisa), suhteista vanhempiin... Nyt yliopistossa puolestaan uskollisesti pyrin vastaamaan kaikkiin sähköpostiini tuleviin kyselypyyntöihin, jos aihe on vähänkään kiinnostava ja jos aikaa löytyy. Olen vastaillut Ylioppilaslehden kyselyihin, graduntekijöiden ja tutkijoiden lomakkeisiin, kahdesti jopa johonkin valtion rahankäyttöä koskevaan mielipidetutkimukseen ("seuraavien ministeriöiden budjettia tulisi mielestänne 1 kasvattaa huomattavasti 2 kasvattaa hieman 3 säilyttää ennellaan 4 supistaa hieman 5 supistaa huomattavasti" ja alla: "opetusministeriö (vuoden 2005 budjetti x miljoonaa euroa), puolustusministeriö (vuoden 2005 budjetti x miljoonaa euroa)" jne). Ja vastata pitää, vaikkei mitään mieltä olisikaan. En kyllä vieläkään tajua, mitä sellaisella kyselyllä tekee. Kuinka monella tavan pulliaisella on hajuakaan mihin kaikkeen esimerkiksi sisäministeriön budjetissa ohjataan rahaa? Ei minulla ainakaan ole paljoakaan. Siis hajua, joskaan ei myöskään rahaa, että tännepäin ainakin saa ohjata sitä massia. Niistä sitten saadaan niitä ihan kummallisia tutkimustuloksia, joista mm. sanomalehtien toimittajat katsovat asiakseen vetää omituisia johtopäätöksiä, lukijoista puhumattakaan. (eilen oli esissä taas ikisuosikkini Turvattomuuden Tunne. Se on kuulemma lisääntymään päin siellä Steissin kulmilla. Tästä sitten kilpaa toki lukijat vaatimaan ulkomaalaisten rötöstelijöiden kuriin pistämistä ja lisää oikeuksia vartijoille kun turvattomuus on kerran lisääntynyt. Ei näin!)

Äsken täytin jonkun graduntekijän ihan kivan kyselyn. Tekee gradua postkoloniaalisen romaanin kääntämisestä. Kysely oli ihan metka, vaikka saatoin vähän innostua jaarittelemaan. Tehkää ihmeessä, jos olette saaneet sen sähköpostiinne. En yhtään katsonut minne kaikille listoille se oli lähetetty, varmaan aika humanistispainotteisesti kuitenkin

Gradusta tuli mieleen, että meikä menee syksyllä viimein proseminaariin. Ei mitään hajua, mistä aiheesta senkin vääntäisi, ja muutenkin motivaatio fennistiikkaa kohtaan on enemmän kuin hukassa. Kaikesta huolimatta, jahka vielä suoritan parit pakolliset kieliopinnot ja muutaman sivuaineen kirjatentin, saatan jo ensi keväänä hyvinkin olla hum. kand. Hurjaa kerrassaan. Eri juttu sitten on se, huvittaako minua jatkaa suomen kielen parissa puuhastelua vielä senkin jälkeen. (laitoksemme ja koko fennistiikan oppialan jämähtäneisyydestä voisin kirjoittaa vaikka ihan oman merkinnän, vaan enpä taida). No, männessä näkköö.