Kuten varmaan huomaatte, parhaillaan kirjoitan ahkerasti ryhmätyötä Euroopan Unionin, Yhdysvaltojen ja Lähi-Idän keskinäissuhteista konfliktitilanteissa..not. Sen sijaan olen havainnut viime päivinä ehkä pientä henkistä valmentautumista kotiinpaluuseen, milloin se sitten koittaakaan. Kuuntelen Pelle Miljoonaa (hih, nuoruus!) ja fiilistelen suomijuttuja. Vähänkö menen heti laiturille juomaan kaljaa auringonnousuun ja kaikkee. Ja saunaan, ainakin tunniksi, ja kauppatorille ja pussikaljalle. Tyhmää toki on, että sitten tulee taas syksy ja talvi. Syksy nyt vielä menee, mutta en kyllä mitenkään päin pidä kotimaani talvesta, hyi saatana. Voisin ehkä siirtyä yliopistosta suoraan eläkkeelle ja viettää talvet Espanjassa. Joskaan en Aurinkorannikolla, se vaikutti melko kauhealta paikalta. Vaan Parseloonassa, tietty.

Niin joo, jos joku ei vielä ole informoitunut, niin olen Suomessa muistaakseni välillä 8-14.6. (kerroinko tästä jo? Pitää tarkistaa). Sitten lennän takaisin tänne ainakin pariksi kolmeksi viikoksi, katsellaan nyt miten homma etenee. Oliko kukaan muuten menossa Ilosaareen? Minua kun tavallaan houkuttaisi, ja siinä olisi sopiva sauma palailla kotisuomeenkin. Toisaalta ei siellä ole mitään kauhean kiinnostavaa, joten vaivautunen paikalle vain, jos sinne tuntuu kerääntyvän tuntemiani henkilöitä. Eli voi olla, että tänä vuonna on vihdoin tauon paikka. Mutta kertokaa toki aikeistanne, voin sitten alkaa pikku hiljaa sumplia, missä maassa olen mihinkin aikaan ja mahdollisesti hankkia lipun, jos näyttää siltä, että rokkeihin on sittenkin mentävä.

Olin eilen rannalla, oli mukavaa. Kuuntelin Sublimea ja sain jopa tehtyä jotain koulujuttuja. Olen suunnillleen yhtä ruskea nyt kun Suomessa koko kesän jälkeen, mikä ei ole mitenkään kauhean paljon. Ihan hyvä silti.

No joo, jatkan nyt tuhoontuomittua opiskeluyritystä. Nääh.