Eiliset piuhakaupat menivät ns. vituiksi. Eivät myyneet tarpeeksi pitkää usb-piuhaa. Sanoivat, että niitä tulee varmaan ensi viikolla, viismetristä roipaketta. Maan tavat tuntien kannattaa mennä kyselemään aikaisintaan maaliskuussa, pitää varmaan etsiä toinen piuhapuoti.

Tämän jälkeen päätin virkistää pettymyksestä kirvelevää sieluani ja ostaa jotain kivaa ja mukavaa itselle. Ja toden totta ostinkin, ihan ostamisen päälle ostin. Mukaan tarttui (miksi tuo ilmaus kuulostaa anastamiselta? En vohkinu mitään! Vaikka tulisihan se kieltämättä halvemmaksi, ja onhan toki muistettava että yomango-liike on nimenomaan Espanjasta peräisin, että sikälikin vähän niinku maan tapa olisi se) alusvaatteita, kaksi paitaa (Bershkasta, toisin sanoen käsittämättömän halpoja ja uskomattoman huonolaatuisia) sekä muutama cd-levy. Olivat ansoittaneet Fnacin, mokomat. Menin sinne muka vaan katselemaan. Pieleen meni. Kävelin kotiin mukanani Harveyn Polly Jean (Rid of me, 5,95€), Soundgarden (Superunknown 5,95€, oo, teinivuodet!), Weezer (5,95€), la Mano Negran kahden levyn pakkaus (Patchanka ja Puta's Fever yht. 14,95) sekä Priscilla - Queen of the Desert -dvdelokuva (5,95). Sinne jäi vielä aika kasa noita 5,95 -levyjä, mm. suurin osa Björkin tuotannosta, setä Bowieta, Tom Waitsia, the Whota jne. Niiden hankintaa pitää nyt vielä harkita, esimerkiksi Björkin kohdalla loppujen lopuksi minulla on hyvin harvoin sellainen olo, että haluan kuunnella häntä.

En nyt jaksa selittää enempää. Väsyttää, mutta en nyt oikein voi käydä nukkumaan kun parin tunnin päästä pitäis taas olla liikenteessä.

Soi: Soundgarden: The Day I Tried To Live