Silmät kutisevat, lintsaan taas koulusta ja ihmettelen. On ihan kätevää että on vieraita, saa lahjoja ja muuta, ruisleipää salmiakkia jaloviinaa. Ja Erno on tullut luokseni myös, tavoitettavuuteni siten kohentunut n. 42-57%.  Sitten pitäisi keksiä puuhia ja viihdykkeitä, ja se olisikin ihan kivaa. Jalkapallon katsontaan menemme lauantaina. Lipunostoa edelsi aikamoinen etsiskely. Sillä luonnollisestikaan lippuja ei suinkaan myydä siellä, missä lukee isolla että taquilleslippujajalkapalloym. vaan toisaalla. Sitten kirosin kun täällä asiat ihan minun kiusaksi vissiin tehdään niin hankalaksi että mielii jo luovuttaa ja lakata yrittämästä, epätavallisempikin henkilö varmaan, saati sitten minä. Emme lakanneet, nyt on liput. Saatan kertoa millaista siellä oli, mikäli huvittaa. Tai mikäli muistan.

Useinkin  nimittäin käy niin, että haluaa kirjoittaa jostain katalonialaisesta käsittämättömyydestä tai hauskasta tapahtumasta tai mistä nyt yleensä voi blogiin kirjoittaa, mutta kun ei muista. Tai ensin muistaa, ja avaa tietokoneen alkaakseen kirjoittaa, vain huomatakseen ettei enää muistakaan. Mitäs miun piti...

Ja sananen valokuvista. Niitä tulee tänne jos joskus muistan ottaa niitä tai saan niitä joltakin. Olet alittanut ehkä kaikki aiemmat ennätykseni ja ottanut tämän melkein kahden kuukauden oleskeluni aikana yhteensä seitsemän valokuvaa. Niissä on kuvattuna seuraavia asioita: minä itse, tiedekuntani ulkopäin (kahdesti), pesukone, naapuritalo, itävaltalainen hiphopryhmä (kahdesti, kaukaa). Lisäksi otin viime viikolla yhden kuvan omasta jalastani, mutta poistin sen.