Univaikeus. Ei saa ymmärtää väärin, ei ole tullut nukahtamisvaikeutta, ainakaan mitään vartissa ylipääsemätöntä. On sen sijaan nukkumaanmenovaikeus. En vaan saa aikaiseksi enkä millään tahdonvoimalla kammettua itseäni petiin. Makuuhuoneessa on kylmä. Ei väsytä. Jalka puutui. Vanulaput on lopussa. Mielummin seikkailen netissä, luen kirjaa, neulon sukkaa (eikä siitä sen enempää, tämä ei ole mikään helvetin käsityöblogi, hyi yäk) tai kaivelen varpaita.

No, koska kuitenkin todistettavasti tunnen tarvetta kukkua ties missä riennoissa viiteen tai kuuteen saakka viikonloppuisin tai muulloinkin, ei minulla ole varsinaisesti syytä korjata rytmiä. Paitsi, että tämä alkaa kohta vakavasti haitata syntaksinopiskeluani. Ei huvita herätä kahdeksalta, mikäli on, ihan vaikka omaa tyhmyyttään, alkanut nukkua neljältä. Tänään ylitin itsen, heräsin ja jopa menin sinne kirotulle luennolle, jota pitää kerrassaan sympaattinen setä. Ja meinasin sitten nukahtaa toiselle luennolle. Siellä puhuttiin jotain epäselvää 1800-luvun arabimaailmasta. Ei voi olla oma vika siinä olosuhteessa.

Huomenna menen ehkä kaupungin ostoshelvettiin seikkailuun. Ehkä siellä on nyt vähän vähemmän väkeä kun kaikki ne liikenteestä hengissä selvinneet puentea viettäneet turistit ovat häipyneet. Joululahjojen ostaminen olisi kivaa kyllä lähinnä ainoastaan, jos olisi rahaa ostaa kaikille kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Tällä budjetilla lähinnä turhauttavaa, ja tällä jouluihmisyydellä mikä minusta puuttuu. No, siksi en tänäkään vuonna osta paljon kelleen paljon mitään, enkä varsinkaan tee (hähää, ne sukatkin on itselle!). Olis paljon parempi, että lahjat saisi ostaa itse itselleen. Paitsi rikkaat voisin ostaa toisillekin tai niitten ehkä olisi pakko.

Sen sijaan jos jaksan ja muistan ostaa joululoton ja voitan siinä esim. jonkun sellaisen vähän pienemmän parinkymmenen miljoonan euron potin niin sitten voin ostaa teille jotain pientä kivaa. Ehkä.

Soi. Dead Kennedys: Kill the Poor