Otsikko on hieman liioitteleva. Ei minua varsinaisesti ole häädetty, tai häädetä. Tai vaikka häädetään, niin ei minusta itsestäni johtuen. Näin siis kävi. Tänä aamuna tuossa vähän ennen kahtatoista soi puhelin. Asuntomme omistajan toinen tytär soitti (toinen asuu täällä meillä, mutta ne ovat taas jossain ei-kotona). Heidän äitinsä, joka ei käsittääkseni enää itse asu Barcelonassa, on päättänyt myydä asunnon (eikä ihme, asunnot ovat täällä ihan hyvissä hinnoissa, alle 200 000 ei saa edes koirankoppia, ainakaan mistään keskustan läheltä). Minun tulee siis häipyä jaloista tämän kuun lopussa. Ai mikä irtisanomisaika? Hei, tää on Espanja.

Asioiden saama käänne ei haittaa minua kovin paljoa, koska olin muutenkin suunnitellut jossain vaiheessa muuttavani, joka sittemmin vain unohtui. Toisaalta asunnon etsiminen on harvinaisen inhaa puuhaa, joten en nyt kyllä voi väittää pomppivani sängyllä silkasta riemusta. Aloin kuitenkin oitis selailla loquon sivuja ja laitoinkin pari sähköpostia jo. Suuri osa huoneista vaan on 'disponible ya' eli vapaana hetioitis. Eikä siinä miti, mutta kun kerran olen tämän kuun vuokran jo maksanut, niin ei varsinaisesti kiinnosta maksaa päällekkäin toista vuokraa näistä kahdesta viikosta ennen maaliskuuta.

Tällainen tilanneraportti tällä erää. Katsotaan miten homma etenee.

The Stooges: No Fun