Tanaan alkoi opintieni katalaanimaassa. Oli ensimmainen katalaanintunti. Sen kunniaksi hengailen edelleen yliopistolla, vieraan tiedekunnan  (mutta kotoisan, eli humanistisen) tietokoneluokassa. Oman tiedekuntaseni (kaannos ynna tulkkaus) ordenadooriluokat olivat varatut johonkin mystiseen kayttotarkoitukseen, josta en enempaa tieda. Myos intercanvi-toimisto oli sulki, sen aukioloajat ovat normaali-, ja tarkemmin ajatellen ehka myos epanormaalijarjelle kasittamattomat. Yritan ehtia sinne huomenaamulla. Sen sijaan katalaanintunti oli kiva. Istuin espanjantaidottoman (espanjantaito oikeasti auttaa aika tavalla katalaanin kuullunymmarryyta) pohjoisirlantilaisen vieressa ja tulkkasin sille opettajan jorinoita, mita niista itse sain tolkun. Ope oli kiva! (oi ala-aste. Meilla olikin kuvantunnistus- ja sananarvaustehtavia, jipii) Qué vol dir aixó? No ho sé. Pots repetir-ho?(painomerkit sojottaa ehka vaariin suuntiin. siinas sojottaa)

Sain uusia tuttavia. Niista yksikaan ei ole Saksasta, ihmeiden ihme. On Itavallasta, mika on tietysti aika lahella, ja Suomesta, ja jo edella esiin tulleesta Pohjois-Irlannista. Ja sitten puhuin myos etela-amerikaanoille ja italialaisille. Pelottavan sosiaalista, kohta pitaa menna kotiin piilemaan. Paitsi etta sinnekin on tullut uusi kamppis.

Tanaan leikin illalla ehka baarileikkia uusien tuttavieni kanssa, hurjaa ja jannittavaa. Ja joka paiva on Erasmus-party. Ne ei kylla kiinnosta. Paitsi etta siella voi kuulemani mukaan tutustua johonkuhun paikalliseen yksiloon, ketka niita jarjestaa. Apua. Erasmus-massa. Taikina. Ehka yritan, tai sitten en.