Normaalisti ajellessani julkisissa kulkuvälineissä, täällä lähinnä metrossa ja FGC:ssa (Ferrocarrils de Generalitat Catalunya), kuuntelen samalla musiikkia mp3-soittimestani, joka ei ole mikään ipodi. Oikeastaan minusta on aika inhottavaa ajella julkisilla, jos joudun kuuntelemaan ihmisten keskusteluja ja kaikenmaailman muita inhimillisiä ääniä. Taskussa kulkeva musiikki pelastaa tylsyydeltä ja usein auttaa myös ignoroimaan kaikenlaiset puhutteluyritykset ja muut ei-toivotut kanssaihmiskontaktit (valtaosa).

Olen tässä viime päivinä kuunnellut matkoillani suomiräppiä, vähän Kemmurua, mutta lähinnä DJPP:n tuottajalevyä. Tämä onkin herättänuyt joitakin mielipiteitä, jotka nyt haluaisin jakaa kanssanne. Minulle on muodostunut seuraavia mielipiteitä ja havaintoja levyn tiimoilta: 1. Stig Dogg on parempi kuin luulin (no luulin että se on ihan paska) (vaikka en nyt kyllä ehkä levyllistä pelkästään häntä jaksaisi vieläkään) 2. Asa on jotenkin taattu, melkein tylsä vaikka sitä kehutaankin paikoissa ja kai se uusi levykin tulisi hankkia. Ehkä olen vaan vähän kyllästynyt 3. En vieläkään voi sietää Davoa, ja Setä Koponenkin on huono 4. Stenkasta minulla ei oikein ole mielipidettä. Se on kyllä ihan hyvää mieltä monesta asiasta. En ehkä silti juurikaan jaksa sen räpäytystä, ei voi mitään 5. Raimo ei oo hyvä, kuka se ees on? 6. Jontti & Shaka sekä Tuomio ja Kone on ihan päteviä, vaikka ehkä vähän onkin peruskauraa ainakin tällä kiekolla. Ensinmainituissa on jotain joka jää päähän soimaan. Tuomio ja Konetta kun kuulin eri levyltä niin pidin ehkä enemmän. 7. En vaan oikein osaa pitää Ruudolfista, paitsi ehkä Herttoniemest ikuisuuteen -kappaleesta. En tiedä ärsyttääkö minua enemmän jeesusjutut vai pierujutut, vai ehkä faijajutut. 8. Notkee Rotta tovereineen on ehkä vähän vanha vitsi jo, ei oikein naurata enää. 9. Jodarokista en nyt oikein osaa sanoa mitään 10. Tätä on mietitty aiemminkin, mutta mikä helvetin räppiryhmän nimi on Memmy Posse? Memmy? Tulee mieleen nynny ja mymmeli ja mummeli ja bona ja tutteli. Että ei ehkä ole kyllä katu-uskottavuus huipussaan. En tietenkään tiedä, tavoitellaanko tässä sitä, mutta silti. Tulipa negatiivista. Levyn suurin ansio onkin se, että se on suomenkielinen, ja että siinä on vähän kaikenlaista.

Tällaista tällä kertaa. ei tämäkään nyt liittynyt Barcelonaan. En kyllä koe, että kaiken pitäisikään. Täällä on ihan tavallista ja välillä tylsääkiin. Nyt käyn nukkumaan. Mieletöntä, kello ei oo vielä yhtäkään, ehkä viikon ennätys.

Johnny Cash: Personal Jesus