Jostain käsittämättömästä syystä minulle ei riitä jonkun järkivän alan suhteellisen perinpohjainen opiskelu. Semmoisen, joka johtaisi mahdollisesti kivaan ja/tai hyväpalkkaiseen töihipaikkaan esim. No ei joo. Haluan tietää kaikesta vähän kaikkea ja lisää, omaksua kaikkien mantereiden historian ja lukea kaikki uutuuskirjat ja klassikot ja ehkä vähän politiikkaa ja snadisti fysiikkaa ja en ees tiedä mitä kaikkea. Tämä alkoi huolestuttaa minua tänään. Päässäni velloo sumeana sekamelskana Kashmirin kriisin kehitys, Kioton protokolla, kaikki Latinalaisen Amerikan diktatuurit 1970-luvulla, Guatemalan henkirikostilastot, Karl Popperin kolmen maailman ontologia, transformaatiokielioppi, tärkeimpien kasvihuonekaasujen kemialliset merkit, Barcelonan prosessin edistyminen, EU:n kehitysrahastot, Espanjan paikallisvaalien tulokset ja kaikenlaista muutakin mielenkiintoista.

Lähden ensi viikon perjantaina käymään Suomessa. Sitä ennen pitää palauttaa kaksi ryhmätyötä (toinen on jo onneksi valmis), pitää yksi esitelmä (huomenna) ja palauttaa espanjankurssin artikkelihomma, jota en ole aloittanutkaan. Lisäksi 14.6 mennessä pitää palauttaa yksi n. 15 sivun essee jonka jotenkin pitäisi liittyä Latinalaisen Amerikan demokratisoitumishommiin (turha kai sanoakaan, etten ole aloittanut sitä vielä), jonka ilmeisesti kirjoitan Suomessa. Jossain välissä olisi hyvä lukea siihen kokeeseen, jonka sinne tulen tekemään. 19.6 on vielä täällä tentti.

Mulla menee lujaa!

Aivoni saattavat tarvita aika huolellista nollaamista kesäkuun lopussa. Mutta sitten on loma, ja toivottavasti kylliksi rahaa tilillä suorittaa nollaamistoimenpiteitä. Huolella. Ja tuun sit Ilosaareen.