Täällä asiat tapahtuvat aina kovin myöhään. On sangen normaalta tavata tovereita vasta esim. yhdeltätoista illalla ja lähteä hulinoimaan. Se on hämmästyttänyt minua viime päivinä. Ja yöbaarit eli -kerhot ovat auki viiteen, vähintään. Tämän koin mm. eilen. Oli ensimmäinen ns. onnistunut baariekskursio täällä uudessa kotipaikassani. Joimme sangriaa ja menimme yökerhoon tai mikä se nyt onkaan Placa Reaililla. Se oli kallista hupia, mutta ihan hauskaa. On kummallista juhlia italialaisten kanssa. Ne huutaa ja huitoo, stereotyypit. Luca on kaikkein eniten sellainen italiaano. Se huutaa ja on oikeistolainen (mikä on minusta epäilyttävää) ja huitoo ja puhuu pastasta ja jalkopallosta. Mutta on se myös ihan mukava, se. Täällä on runsaasti italialaisia.

Niin, siitä baariasiasta. Tai ei siitä nyt sen enempää, kuin että nukkumaan pääsin vasta vähän ennen kahdeksaa. Alan ymmärtää siestaa. Joskushan näidenkin pitää nukkua. Ja on eri käytännöllistä, että baarit menevät sulki vasta silloin kun metrot alkavat jo kulkea. On myös harhaa se, että baarissa juopottelu olisi täällä halpaa, kun ei se kerta ole. Pussikaljan juonti on, suosittelen.

Kielet menevät minulla iloisesti nykyään. Samaan virkkeeseen tahi lausumaan voipi helposti laittaa englannin ja espanjan lisäksi suomea ja katalaania ja saksaa ja italiaa, ainakin. Kaikki muutkin, tai ainakin melkein kaikki, tekevät samaa. Häpätihää. Asiainlaita saattaa korjaantua jahka tässä tottuu haastamaan tuota kastiliaanoa eli espanjaa. Aika paljon sitä jo nykyään kyllä puhunkin, varmaan enempi kuin englantia.

Nyt taidan mennä nukkumaan, kun tuli kerta mieleen se. Tarvi kaikkia öitä kukkua, minunkaan.