Viime aikoina olen tiedostanut, että Barcelona on muuttanut minua henkilönä. Entinen minäni oli puolisäntillinen marimekkopussukkaihminen: toisin sanoen uskollisesti säilöin kuitit, setelit, kortit ja kolikot samaan pussukkaan. Barcelonassa minusta on tullut kolikoita taskuissa -ihminen. Housujen, hameen ja takin taskussa, laukkujen pohjalla, pöydillä ja lattialla lojuu kolikoita. Setelit ovat milloin missäkin, luottokortti on kirjahyllyssä ja muut kortit alusvaatelaatikossa, poisluettuna opiskelija- ja visaelectronkortit, jotka yleensä ovat metrolippukotelossa, joka taas on milloin missäkin.

Tämä johtuu tietysti siitä, että en viitsi kanniskella lompakkoa kortteineen laukussa kaupungissa, jossa suunnilleen jokainen tuntemani on joutunut ryöstön tai taskuvarkauden tai vähintään sellaisen yrityksen uhriksi. Minä en toistaiseksi. Jos näin tapahtuu, voin luopua suht arvottomasta puhelimestani prepaid-kortteineen, jos on esim. pakko. Luottokorttini pidän kuitenkin mieluusti itselläni, passista puhumattakaan. Nyt lähden käymään UAB:lla. Jännää, onkohan siellä joitain uusia tyyppejä.