Kuten akvaduktin, 'pont del diablo'. Kuvakulma ei nyt anna oikeutta tuolle viritelmälle, joka on oikeasti aika korkea. Sen päällä voi kävellä. Jos saan hiukan parempia kuvia joltain hieman valokuvaorientointuneemmalta taholta, saatan laittaa sellaisen (tuskin, mutta mahdollisuus on toki). Pari kuvaa minullakin on, mutta niissä esiintyy henkilöjä, ja tämän blogin julkaisupolitiikka suhtautuu nihkeästi muiden kuin allekirjoittaneen kuvien tai nimien julkaisuun. Näätte sit kun tuun.
Oli kyllä aika seuramatkailupäivä, jollaista tunnetusti siedän vähän huonosti. Kokoonpanomme sisälsi 12 henkilöä, joka on vähän liikaa, jos oikeasti haluaa myös tehdä jotain, eikä vain neuvotella siitä, mitä seuraavaksi tehdään. Ihan hyvin se kyllä meni, ja välillä jakauduimme. Joukkomme koostumus oli seuraavanlainen: kaksi suomalaista, kaksi meksikolaista, kaksi puolalaista, yksi kanadalainen, yksi britti, yksi katalaani ja kolme ranskalaista, joskin yksi suomalainen (en minä, tunnistanee itsensä hän) ja yksi katalaani poistuivat hieman aiemmin paikalta.
Matka alkoi aamulla, kun kuuden henkilön otoksemme pakkautui kohtuullisen pieneen autoon ja aloitti matkanteon kohti etelää (loput tulivat junalla, n. 1 tunti ja 5e Barcelonasta). Kotikulmilla oli viileähköä ja pilvistä. Juutuimme heti aluksi pieneen ruuhkaan, ja jonkun aikaa matkaa tehtyämme pilvet jäivät taa ja aurinko alkoi porottaa. Takapenkillä oli tunnelmaa, hikistä sellaista. Vähän ennen määränpäätä pysähdyimme katsomaan tuota jo kuvassa esiintyvää akveduktia. Perillä etsimme kolme seuralaista lisää ja parkkeerasimme popsimaan tapaspainotteista lounasta (bocadillos, pa amb tomaquet, patatas bravas, pulpitos jne). Loput kolme saapuivat juna-asemalta seuraamme terassille. Apetoinnin jälkeen menimme tutkailemaan amfiteatteria:
Oli vähän päässyt ränsistymään.
Näimme myös metritolkulla roomalaisten pusaamaa kaupunginmuuria, ihan hienon katedraalin eli kirkon (ulkoa minä: osa meni sisään, osa kahville) sekä aika metkoja raunioita, kammioita, käytäviä ja tornia, roomalaisten tekosia tietty. Pyörimme vanhassa kaupungissa ja vähän myös uudessa keskustassa. Loppuvaiheessa kaikkia alkoi vaivata jonkunlainen väsymyshysteria, jonka seurauksena mm. aiheutimme pahennusta Lluis Companysin patsaalla ja otimme kummallisia valokuvia. Kahdeksalta otimme junan takaisin kohti Barcelonaa (auto oli katalaanijäsenemme edesauttamana matkustanut aiemmin Tonaan). Lopuksi kävimme vielä Barcelonan ehkäpä parhaassa kebaberiassa illallistamassa. Siellä on kebabpaikan hinnat, mutta sekä miljöö että ruuat ovat keskivertoa huomattavasti parempia. Söin herkullisen halloumijuusto-herkkusieni-salaattipitan estrellan kyydittämänä. Kerrassaan nam. Sitten kävelin kotiin, ja kohta käynen nukkumaan. Para mi, no fiesta hoy.
Ensi viikolla onkin kosolti tekemistä. Tässä kevään ja lämpimän tultua tuntuu kaikenlaisia menoja ja sosiaalista hääränhäärää kehkeytyvän harvasepäiväksi. Huomenna voisin mennä Sitgesiin tai sitten rannalle ihan vaan täällä kotikulmilla (tai opiskella, mut ei nyt puhuta siitä). Maanantaina on Sant Jordi eli pyhä Yrjö eli kirjan ja ruusun päivä, ja sikäli petollinen tapahtuma kaltaiselleni kirjamaanille, että koko keskusta kuulemma täyttyy kirjakojuista. Maanantaina menen myös näillä näkymin kynimään haivenia päästä, mutta siitä kerron, mahdollisesti (!) kuvan kanssa, sitten jos ja kun jotain on jo tapahtunut asialle. Koulujuttuja pitäisi askarrella, viikonlopuksi oli muistaakseni joku juoni, ensi sunnuntaina lupasin lähteä kämppisten kanssa Montserratiin, 30. päivä on juhlat yhdellä ranskiksella, ja siitä viikon kuluttua tulevatkin Lotta ja sulho. Eräät suunnittelivat matkaa Marokkoon toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa, sekin houkuttelee. Kerron tämän kaiken nyt siksi tähän, etten jaksa etsiä kalenteria, ja muuten en kuitenkaan muista kaikkea.
Kommentit