torstai, 13. syyskuu 2007
Ei otsikkoa
Täällä käy vieläkin vaikka kuinka paljon kävijöitä! Kummaa!
torstai, 16. elokuu 2007
155. ja viimeinen merkintä: uusi blogi, uudet kujeet
Karistin tomut jaloistani ja muutin uuteen osoitteeseen: tänne. Tervetuloa vieraisille tutut ja tuntemattomat.
Eipä tässä kai muuta.
Eipä tässä kai muuta.
maanantai, 30. heinäkuu 2007
154. merkintä: uusi koti, uusi elämä, ehkä myös uusi blogi
Palasin sitten Suomeen. Luulen, että olen jo melko sopeutunut. Ongelmia aiheuttavat edelleen ovien aukeamissuunnat (vedän kun pitäisi työntää jne), suomalaiset ruoka-ajat (mitenniin ei saa lounasta klo 16??) ja ruuan hinta (munakoiso 4,90/kg!! ryöstöä!!). Ajattelin tehdä sellaisen listan, niinku jostain. On ollut vähän kiireistä. En tee sitä tänäänkään.
Eilen ja tänään olen muuttanut hiki hatussa. Nyt on uusi koti, kolmannella linjalla. Jee. Saatiin jo nettikin, tosin ehdin jo päivällä lainata jonkun naapurin suojaamatonta langatonta verkkoa. Mutta nyt on oma. Sisustus ja asuminen on toistaiseksi aika in progress. Tänne saa tulla käymään, kyllä. Ihan vielä ei mahdu, mutta kenties jo pian.
En ole vielä ehtinyt päättää mitä tälle blogille tapahtuu. Olin yli viikon lomalla netistä ja Helsingistä ja muusta tuolla idässä. Jos päätän siirtyä toisaalle tai lopettaa kokonaan, luultavasti kerron siitä tällä paikalla. En minä nyt tiedä. Liikaa asioita, joita täytyy ajatella. Kaikenlaisia muuttoilmoituksia ja muita. Palaan myöhemmin.
Miksi täällä on muuten ihan syyssää?
Eilen ja tänään olen muuttanut hiki hatussa. Nyt on uusi koti, kolmannella linjalla. Jee. Saatiin jo nettikin, tosin ehdin jo päivällä lainata jonkun naapurin suojaamatonta langatonta verkkoa. Mutta nyt on oma. Sisustus ja asuminen on toistaiseksi aika in progress. Tänne saa tulla käymään, kyllä. Ihan vielä ei mahdu, mutta kenties jo pian.
En ole vielä ehtinyt päättää mitä tälle blogille tapahtuu. Olin yli viikon lomalla netistä ja Helsingistä ja muusta tuolla idässä. Jos päätän siirtyä toisaalle tai lopettaa kokonaan, luultavasti kerron siitä tällä paikalla. En minä nyt tiedä. Liikaa asioita, joita täytyy ajatella. Kaikenlaisia muuttoilmoituksia ja muita. Palaan myöhemmin.
Miksi täällä on muuten ihan syyssää?
perjantai, 6. heinäkuu 2007
153. merkintä: perhanan vehkeet tai mi última noche en barcelona, pamplona here i come
Kirjoitin äsken jutun viimeisistä kerroista ja vähän kaikesta muustakin. Jostain syystä se ei suostunut julkaistumaan lain. Nyt tyydyn toteamaan, että viimeisiä viedään, pahasti. Omituinen olo, sellainen, että olisi haikea jos jotenkin tajuaisi mitä tapahtuu.
Huomenna hyppään bussiin kahden meksikolaiseni kanssa ja suuntana on Pamplona. Mukaan pitää pakata lämmintä vaatetta, sillä luvassa on nukkumista epämääräisissä paikoissa, ja yöllä on kuulemma kylmä. Yhyy.
Kirjoitin myös blogin epävarmasta tulevaisuudesta. Ainakin jäämme Suomeen palattuamme kesälomalle. Saatan sitten sanoa jotain shokista toivuttuani. Myös arvon lukijat saavat ilmaista mielipiteensä asiasta, tai asian vierestäkin jos niikseen tulee. Mitä te ootte aina niin hiljaa siellä? Teitä varten se kommenttiloota siellä on! (sattumoisin tiedän, että teitä on yli kolme).
Nyt nukkumaan. Viimeistä kertaa, jeje.
Huomenna hyppään bussiin kahden meksikolaiseni kanssa ja suuntana on Pamplona. Mukaan pitää pakata lämmintä vaatetta, sillä luvassa on nukkumista epämääräisissä paikoissa, ja yöllä on kuulemma kylmä. Yhyy.
Kirjoitin myös blogin epävarmasta tulevaisuudesta. Ainakin jäämme Suomeen palattuamme kesälomalle. Saatan sitten sanoa jotain shokista toivuttuani. Myös arvon lukijat saavat ilmaista mielipiteensä asiasta, tai asian vierestäkin jos niikseen tulee. Mitä te ootte aina niin hiljaa siellä? Teitä varten se kommenttiloota siellä on! (sattumoisin tiedän, että teitä on yli kolme).
Nyt nukkumaan. Viimeistä kertaa, jeje.
keskiviikko, 4. heinäkuu 2007
152. merkintä: opettavainen tarina, josta ei välttämättä opi mitään
Eilen se vihdoin tapahtui. Oleskeltuani Euroopan ryöstöpääkaupungissa yli kymmenen kuukautta, minutkin viimein ryöstettiin. Minua ei ollutkaan koskaan aikaisemmin ryöstetty, enkä ole itseasiassa joutunut taskuvarkauden uhriksikaan. Aineelliset menetykset eivät tietenkään olleet tässäkään tapauksessa suuria, sillä tyhmempikin tajuaa (no ainakin pitäisi tajuta!), että kaupungissa, jossa poliisille ilmoitetaan muistaakseni jokseenkin 400 ryöstöä tai taskuvarkautta viikossa, ei välttämättä kannata kanniskella mukanaan isoja setelitukkoja, timangeja tai uusimpia puhelimia, kameroita ja muita teknisiä vimpaimia. Menetykseni olivat: 1,5 vuotta vanha nokian halpamallin puhelin espanjalaisella prepaid -sim-kortilla varustettuna, kotiavaimet, 10 euroa rahaa, Visa electron -kortti (kuoletettu), espanjalainen opiskelijakortti, huulirasva, sytkäri, pari tupakkia, 3 euron ilmeisen heikkolaatuinen laukku. Tuollaisella saaliilla luulis kyllä jo ryöstäjääkin vituttavan. Pientä lisätyydytystä saan siitä, että puhelimeni oli toki asetettu suomen kieliseksi, ehkä siitä on edes jotain päänvaivaa sille paskiaiselle.
Ryöstäjä oli ehkä 15-vuotias marokkolaisheppu, joka ajoi jalkakäytävällä ohitseni mopolla ja samalla riuhtaisi olan yli kuljettamani laukun (ja minut melkein kumoon). Hihna antoi periksi. Ja tämä siis tapahtui tuossa lähimetroaseman vieressä ennen yhtätoista illalla. Hyvä ja huono puoli on se, että olen enää alle viikon täällä. En siis tiedä, kannattaako minun hankkia esim. uusi puhelin täältä. Muuten selviäisin varmaan ilmankin, mutta se Pamplonan reissu olisi kenties kivempi, jos olisi joku yhteydenpitoväline mukana. Lisäksi en omista minkäänlaista muuta kelloa. Koska en ehdi saada uutta electron -korttia, loppureissu menee sitten visakortille. Lisäksi en jaksaisi millään hoitaa kaikkia tämän ikävän välikohtauksen mukanaan tuomia asioita, kuten: käyntiä poliisiasemalla, kotiavainten viemistä kopiointiliikkeeseen, puhelimen etsimistä yms.
EDIT: Puhuin kämppikseni Davidin kanssa. Hyviä ja huonoja uutisia. Huonot uutiset ensiksi: kotiavaimemme ovat jotain mystillistä extrasecurity -mallia, ja melkein mikään liike ei suostu tekemään niistä kopioita. Oikeanlaisen kopiointiliikkeen löytäminen saattaa siiis olla kiven takana. Lisäksi niiden kopioiminen maksaa ainakin parikymppiä. No, tuo oli odottevissa. Hyviin uutisiin siis: kämppikseni oli vaihtanut muutama kuukausi sitten puhelinta, joten saan käyttööni sen vanhan puhelimen. Sitä voi käyttää vain vodafonen kortilla, joten uusi sim-kortti pitää kuitenkin hankkia.
Jotenkin elämä on nykyään tällaista hyvien ja huonojen uutisten tasaista vuorovettä. Eilenkin päivällä löysin maasta kympin. Ja katso, kymmenen euroa myöhemmin menetän. (ei kuitenkaan sama seteli). Sekin on muuten jännä, että tuli ihan syyllinen olo, kun menin eilen ryöstön jälkeen suunnitelmien mukaan kaljalle. Ihan kuin rikoksen uhrin pitäisi jäädä kotiin suremaan menetyksiään. No, ei ehkä tässä tapauksessa, kun ei voi sanoa, että olisin edes suuremmin yllättynyt. Sitä perkeleen marokkolaisteiniä teki kyllä mieli vetää pataan aika huolella.
Ryöstäjä oli ehkä 15-vuotias marokkolaisheppu, joka ajoi jalkakäytävällä ohitseni mopolla ja samalla riuhtaisi olan yli kuljettamani laukun (ja minut melkein kumoon). Hihna antoi periksi. Ja tämä siis tapahtui tuossa lähimetroaseman vieressä ennen yhtätoista illalla. Hyvä ja huono puoli on se, että olen enää alle viikon täällä. En siis tiedä, kannattaako minun hankkia esim. uusi puhelin täältä. Muuten selviäisin varmaan ilmankin, mutta se Pamplonan reissu olisi kenties kivempi, jos olisi joku yhteydenpitoväline mukana. Lisäksi en omista minkäänlaista muuta kelloa. Koska en ehdi saada uutta electron -korttia, loppureissu menee sitten visakortille. Lisäksi en jaksaisi millään hoitaa kaikkia tämän ikävän välikohtauksen mukanaan tuomia asioita, kuten: käyntiä poliisiasemalla, kotiavainten viemistä kopiointiliikkeeseen, puhelimen etsimistä yms.
EDIT: Puhuin kämppikseni Davidin kanssa. Hyviä ja huonoja uutisia. Huonot uutiset ensiksi: kotiavaimemme ovat jotain mystillistä extrasecurity -mallia, ja melkein mikään liike ei suostu tekemään niistä kopioita. Oikeanlaisen kopiointiliikkeen löytäminen saattaa siiis olla kiven takana. Lisäksi niiden kopioiminen maksaa ainakin parikymppiä. No, tuo oli odottevissa. Hyviin uutisiin siis: kämppikseni oli vaihtanut muutama kuukausi sitten puhelinta, joten saan käyttööni sen vanhan puhelimen. Sitä voi käyttää vain vodafonen kortilla, joten uusi sim-kortti pitää kuitenkin hankkia.
Jotenkin elämä on nykyään tällaista hyvien ja huonojen uutisten tasaista vuorovettä. Eilenkin päivällä löysin maasta kympin. Ja katso, kymmenen euroa myöhemmin menetän. (ei kuitenkaan sama seteli). Sekin on muuten jännä, että tuli ihan syyllinen olo, kun menin eilen ryöstön jälkeen suunnitelmien mukaan kaljalle. Ihan kuin rikoksen uhrin pitäisi jäädä kotiin suremaan menetyksiään. No, ei ehkä tässä tapauksessa, kun ei voi sanoa, että olisin edes suuremmin yllättynyt. Sitä perkeleen marokkolaisteiniä teki kyllä mieli vetää pataan aika huolella.
